Osteopatia

Asiakkaan tullessa ensimmäiseen hoitoonsa tehdään alkuhaastattelu, jossa käydään läpi oireet ja yleinen terveydentila. Osteopaatti havannoi silmämääräisesti ryhdin, kävelytyylin ja selkärangan poikkeavan käyttäytymisen taivutuksissa. Niinikään hän kokeilee käsin nikamia etsien liikkuvuuden rajoittuneisuutta, nikamien asennon muuttumista suhteessa seuraavaan nikamaan (osteopaattinen häiriö) sekä nikamien välisten nivelten mahdollisia häiriintyneitä liikkeitä. Myös lihaksiston poikkeavuudet ja nivelsiteiden jännittyneisyydet otetaan huomioon. Osteopaattisessa hoidossa pyritään stimuloimaan elimistöä hoitamaan häiriön syy ja sitä kautta poistamaan oire. Ensimmäisen hoitokerran perusteella tehdään hoitosuunnitelma. Hoitokerta kestää yleensä 45-60 minuuttia.

Osteopaattinen hoito jakaantuu neljään osaan:

• Pehmytkudoskäsittely
• Nivelten rytminen liikuttelu
• Nivelten liikuttelu ääripisteestä toiseen
• Suora nikama- ja nivelmanipulaatio

Hoitokäsittely aloitetaan perusteellisella pehmytkudoskäsittelyllä, joka muistuttaa hierontaa. Tämän jälkeen pyritään palauttamaan nivelten liikkuvuus rytmisellä liikuttelulla sekä kevyillä venytyksillä ääripisteestä toiseen. Varsinaiseen nikamamanipulaatioon osteopaatti käyttää mahdollisimman vähän voimaa suunnaten liikkeen aina tiettyyn nikamaan tai niveleen. Häiriötön verenkierto ja aineenvaihdunta takaavat kehon puhdistumisen kuona-aineista sekä ravinnon ja energian pääsyn kehon jokaiseen soluun. Osteopatiassa painotetaan aina perusperiaatetta: Keho pystyy parantamaan itse itsensä, kun annamme sille siihen mahdollisuuden.

Hoitojakson aikana annetaan henkilökohtaisia ohjeita hoitoa tukevaan kotiharjoitteluun. Harjoitteluohjeet koskevat pääasiassa venyttelyä ja liikuntaa. Työperäiset virheasennot ja niiden aiheuttamat lihasjännitykset voidaan poistaa suhteellisen yksinkertaisin keinoin. Kehoa ja lihaksia pitää sekä vahvistaa että liikkuvuutta lisätä. Suhteellisen pienillä muutoksilla arjessa voidaan saavuttaa suuria vaikutuksia kehon hyvinvoinnissa.

Osteopatian historiaa

Osteopatia on amerikkalaisen tohtori Andrew Taylor Stillin (1828-1917) 1870-luvulla kehittämä terapiamuoto, joka tähtää kehon sisäiseen tasapainoon ja luonnolliseen liikkuvuuteen. Osteopatiaa voidaan pitää selkärangan hoitokäsittelyn edelläkävijänä. Vaikka hoidon teoreettiset perusteet ovat ajan saatossa muuttuneet, on selkärangan hoitamisen merkitys eri sairauksien
yhteydessä yhä etusijalla. Osteopaattisessa opissa on tärkeää kehon rakenteen ja
asennon tunteminen. Kehon luut, nivelet, nivelsiteet, jänteet, lihakset ja sidekudokset muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Esimerkiksi pysyvä selkärangan väärä asento häiritsee verenkiertoa, hermoratojen kautta tapahtuvaa kehon sisäistä viestintää sekä aineenvaihduntaa ja
edesauttaa näin sairauksien syntyä.

Jokaiseen paikalliseen krooniseen liikuntaelimistön oireeseen liittyy häiriöitä myös muualla kehossa. Tämä johtuu häiriön
aiheuttamasta vajaatoiminnasta hermoston säätelymekanismissa. 
Häiriö voi vaikuttaa myös ryhtiin, kehon liikekaavaan sekä tietyn liikkeen tuottamiseen tarvittavaan energiamäärään. Lukkiutuneen nivelen liikuttaminen vaatii huomattavasti
enemmän voimaa kuin liikkuvan nivelen liikuttaminen. Häiriön
vaikutus voi ulottua jopa sisäelinten toimintaan. Kun häiriö jatkuu pitkään, kehon elinvoima vähenee ja sen mahdollisuudet itsesäätelyyn ja luontaiseen taipumukseen parantaa itse itsensä pienenevät. Lopulta ilmenee oireita ja syntyy sairauksia.